Notkeasti lajeista toisiin
Kuuntelen keskustelua kipsinauhasta ja kepeistä tehtyjen lintuveistosten äärellä. Kuvataideopettaja pyytää kutakin lasta kertomaan veistoksen työvaiheista ja siitä, mitä he valmiista työstä ajattelevat.
Hämmästelen, kuinka lasten pohdinnoissa eläinlajit vaihtelevat, kehkeytyvät, liukuvat toisiinsa hämmästyttävän notkeasti. Kuka tahansa voi tulla keneksi tahansa taiteellisessa työskentelyprosessissa!
”No siit piti tulla sorsa, mutta kun mä en saanut siitä tarpeeksi pyöreetä niin siitä tuli varis.”
”Tästä piti tulla sorsa, mutta ei se ihan näytä sorsalta. Se näyttää vähän liskolta.”
”Mä aattelin, että se on pulu, mut se oli vaan jonkun viiden minuutin ajan. Sit mä aattelin et siitä tulis niinku semmonen riikinkukko, mut semmonen naaras. Mut ei se oikeen hirveesti siltäkään näytä. Se on nyt niinku tikka, joka on nähnyt asioita.”
”Tää on niinku muumio. Mä aattelin et tää on semmonen tosi vanha, ja siks mä rikoin sen jalan.”
”Se näyttää katkaravulta, jolla on jalat, silmät ja nokka.”
(tutkijan muistiinpanot, kuvataidekoulun kesäleiri 2023)