Maarinniityllä

Lehmälauma kiinnittää huomiota. 

Tuijotellaan Maarinniityn laitumen reunassa lehmiä vasikoineen. 

Ne lähtevät siirtymään ohitsemme varjoon, puiden katveeseen.

Kun asetutaan piirtämään taivaslinjaa paperille, sattuu jonkun paperille kiipeämään ötökkä. 

Kun opettajaa ei ole paikalla, 

ryhdyn juttelemaan kyseisen lapsen kanssa ja ihmettelemään ötökkää. 

Kukahan se on? Onko se hyttynen? Onpa sillä huterat jalat. 

Toinen lapsi auttaa ötökän kepin päälle ja lähtee viemään sitä ”katsomaan lehmiä”. 

Ötökkä roikkuu tikussa mukana sitkeästi. 

Onkohan sen turvaton olla vai tosi hyvä, kun se ei lehahda tikulta pois.

Lapset ryhtyvät kertomaan minulle – vieraalle tutkija-aikuiselle – juttuja.

Kun tilanteen sommitelmaan tulee hyönteisiä, herää paljon tarinoita ja muistoja, joita he haluavat jakaa. Ötököitä kivellä, ötököitä mökillä, ötököitä kotona, ihania leppiksiä, ötököiden kotien rakentamista.

Sillä oli väliä, miten itse suhtauduin hyönteisiin. 

Kun kiinnitin niihin uteliaan kohteliasta huomiota, he tekivät samoin. 

Miten he olisivat suhtautuneet hyönteisiin, jos olisin pelännyt niitä tai tappanut niitä?