Luontokato on rankka asia

Mulla on aika henkilökohtainen suhde luontokatoon. Mä oon ollut varmaan ala-asteella, kun yks sellainen mulle tosi tärkeä metsä kaadettiin. Mä en ole ollut kauhea kova itkemään tai muutenkaan silleen, että mä tunteilisin kauheasti. Mut silloin mä itkin. Se oli sellainen iso juttu mulle, että mä en meinannut päästä siitä ylitse. Mä mietin, että miten kukaan, joka on kävellyt siinä, pystyisi sen metsän vaikka laittaan paperiksi tai asunnokseen. Mun mielestä se oli niin arvokas ja kaunis paikka. Mun mielestä se hakkaaminen oli niinku pyhäinhäpäisy lähestulkoon. Että siinä mielessä se luontokato on mun mielestä sellainen rankka asia. Mut mun mielestä on tosi tärkeätä siitä puhua, koska se toisaalta on mun mielestä ainakin osittain suurempi ongelma kun ihan ilmastonmuutos. Kun se on se ilmastonmuutos nyt kuitenkin sellainen että sen kanssa toisaalta pystytään ehkä elämään, jotenkin. Mutta sitten luontokato, se on mahdollista, että se on sellainen, että sitten se oli siinä. Että siitä ei ole niin paljon takaisin tulemista. Millään aikavälillä.