Pillit soivat siirtymisen merkiksi
Kylmänä kevätaamuna ennen eläintarhan aukeamista, istun alas sisäänkäynnin tuntumaan kuuntelemaan monilajista maisemaa.
Leikkivien päiväkotilasten äänet sekoittuvat tiaisten lauluun ja varisten raakuntaan. Lukiolaisten ryhmä saapuu rauhallisesti, opettaja pitää nimenhuudon. Kolme merimetsoa lentää hiljaisina kirkkaan auringon ohi, harakka räkättää “tsäkä tsäkä tsäk”. Kaiken taustalla kaupungin koneiden keskeytymätön kohina.
Kello 10.00 eläintarhan rautaiset portit aukeavat naristen, opettajan pilli soi ja ohjeita jaetaan. Oppilasryhmät valuvat sisään porteista. Lasten äänten etääntyessä, jäljelle jää koneiden keskeytymätön kohina ja linnut.
Kylmällä säällä lämpimät sisätilat houkuttelevat, ja asetun kahvikupin kanssa evästilaan. On hyvin rauhallista. Lapsiperheen eväspaperit rapisevat, teinit juttelevat verkkaisesti. Ilmastoinnin herkeämätön hurina nousee esille selkeänä.
Ikkunaruudun takana näkymä karhujen tarhaan avautuu mykkäfilmin kaltaisena. Karhu makoilee laiskana kevätauringossa, varisten kamppaillessa löytämästään luusta. Varisten kehot kertovat raakkumisesta, karhu selvästikin haukottelee. Talitiainen piipahtaa tarhassa tönöttävän kelon latvassa, lokki liitää näyttämön yli. Pulu tepastelee betoniseinän ulokkeella, naakka etsii jotakin lumen seasta. Lasin takaa elämä ilmenee äänettömänä.
Kello 12.00 voimakas pillin vihellys lävistää lasin. Karhujen on aika siirtyä sisätiloihin, linnut jatkavat puuhiaan ja ilmastointi hurisee.
(tutkijan muistiinpanoista eläintarhasta)