Doki ja munat
H: “Mikäs teidän muovailuvaha-animaation idis oikein on?”
L: “No täs on tämmöinen koira jonka nimi ihan Doki. Ja se tapaa kissan, jonka nimeä mä en tiedä ja sitten kissa tulee sille Dokille kylään ja sitten ne syö tuolta katolta noita linnunmunia.”
A: “Joo ja sitten tää kissa päättää muuttaa sinne ja rakentaa talon siihen viereen."
H: “Niin tän Dokin naapuriin vai? Tunteeks ne jo entuudesta?”
L: “Ei”
A: “Nyt tää vaan sattuu tulemaan paikalle.”
H: ”Niin siis tuleeko noita munia tonne katolle joka päivä? Mitäs sitten jos se unohtaa syödä jonkun munan? Mitä sitten tapahtuu?”
L: “Sit ne kuoriutuu. Ne on kyyhkysiä.”
H: “Vai niin. Minkäslainen koira tää Doki oikein on?"
L: “Sillä on tullut autokolari. Siks sillä on on jalat tällasessa rollaattorissa. Mä mietin kun aina kaikilla on sellaiset normaalit koirat, niin sitten mä halusin tähän jotain erilaista.”
H: “Minkäslainen sen Dokin koti on?”
L: “No aika yksinkertainen. Siel on kasvi, matto, paistinpannu, taulu ja sänky.”
H: “Olikos se paistinpannu niiden munien laittamista varten?”
L: “Joo. Se paistaa ne.”
H: “Mistä te saitte tällaisen idean, että siellä on noita munia ja muuta?”
L: “En mä tiedä. Se tuli vaan hatusta. Mä vaan tein sinne yhden munan ja sitten mä ajattelen että se voi syödä sen. Sitten niitä tuli monta.”
(tutkijan keskustelu kahden vaha-animaatiota tekevän lapsen kanssa kuvataidekoulussa)