Kuoleman kosketus

Lapset ovat huomanneet kotipihalla kuolleen sepelkyyhkyn. Menemme yhdessä katsomaan lintua, joka makaa elottomana nurmella parkkeeratun auton edessä.

Lähden hautaamaan lintua lähimetsään. Matkalla huomaan yksinäisen sepelkyyhkyn talon katolla, paikalla jossa kyyhkyspari on viihtynyt pitkin kevättä, ja tunnen oloni hieman apeaksi.

Kaivan kuopan suuren haavan juurelle ja lasken linnun sen pohjalle. Tästä alueesta on muotoutumassa varsinainen lintujen hautuumaa: ikkunaan törmänneitä tilhiä, auton alle litistynyt räkättirastas ja nyt tuntemattomaan syyhyn kuollut sepelkyyhky.

Kun saavun kotiin, lapset ovat käymässä nukkumaan. Silitän heidän päitänsä ja toivotan kauniita unia. Vanhempi lapsi kavahtaa silitystä ja kysyy huolissaan: ”Oot sä pessyt kädet sen jälkeen, kun sä hautasit sen linnun?” Kuoleman kosketus ja sen kautta mahdollisesti siirtyvät mikrobit tuntuvat lapsesta uhkaavilta.