Vanhalla karhulinnalla

Aurinkoisena kesäpäivänä kuljemme kesäleiriläisten kanssa vanhalle käytöstä poistetulle jääkarhulinnalle. Entinen jääkarhujen asumus huokuu rakentamisajan, 1900-luvun alun, linna- ja raunioestetiikkaa jykevine kiviseinineen, sakaramuureineen, paksuine mustine rautakalterineen ja piikkiesteineen. Vanhan karhulinnan ilmapiiri auttaa virittäytymään eläintarhan historiaan. Pala materiaalista menneisyyttä näkyvällä paikalla korostaa tarhaeläinten elinoloissa tapahtunutta muutosta ja toimii imartelevana vertailukohtana nykyisille tarhoille.

Lapset asettuvat nojailemaan muurin reunalle ja ohjaajat johdattavat heitä pohtimaan, minkälaisissa oloissa eläimet ovat ennen vanhaan eläneet. Linna herättää kuitenkin lasten mielikuvituksen ja halun tutkia.

“Saaks mennä sisälle?”

“Siel on joku salareitti tuolla!”

Opettaja ohjaa lasten huomion karhulinnan arkkitehtuuriin: “Nyt näätte sinne jääkarhun tarhaan, aika kolkot oltavat ollut siellä, siellä ei oo paljon muuta kuin vesiallas. Mitäs täältä puuttuu täältä tarhasta? Me ollaan nyt jo puhuttu mitä kaikkee eläimet tarvii siellä tarhassa. Mitä olis hyvä olla siellä, jos ois hyvä tarha?”

Lapsi vastaa: “Esimerkiksi jotain puita tai sellanen ympäristö mis ne tykkää olla tai mis ne on luonnossakin.”

Opettaja jatkaa: “Joo kyllä, eli nykyään pyritään ne tarhat rakentaa sillain, et ne eläimet pystyy toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä, eli tekemään sellaisia asioita, mitä ne ehkä luonnossakin tekis. Mutta täältähän puuttuu käytännössä kaikki. Se pieni uima-allas ehkä, mutta sekään ei oo ollenkaan riittävä jääkarhuille.” 

Katselemme yhdessä muurin harjalta alas linnan pohjalle, ja kyselen lapsilta, mitä ajatuksia rakennus heissä herättää.

“Jännittävä ja outoa, että niin pienessä tilassa pystyy eläin elämään.”

“Aika pelottava jos tänne laittaisi jotain jääkarhuja.”

“Iso karhu asuu pienemmässä talossa kun minä”.

Rauniolinnan materiaalisuus ja suurten karhujen kuvittelu pieneen tilaan luo jännittävän, jopa pelottavan tunnelman.

Kysyn yhdeltä lapsista, miten karhulinna eroaa hänen mielestään tämän päivän tarhoista. Pienen pohdinnan jälkeen lapsi vastaa.

“En mä tiedä, se on tosi pieni.”