Riikka työskentelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä ja teologisessa tiedekunnassa apulaisprofessorina. Hänen viimeaikainen tutkimuksensa on liikkunut lapsuuden ja nuoruuden, monilajisten suhteiden ja ympäristökriisiin liittyvien tunteiden ja oletusten teemoissa. Hän on kehitellyt feministisiä ja kerronnallisia monilajisen tutkimuksen tekemisen tapoja ja pohtinut ei-ihmiskeskeisen kasvatuksen mahdollisuuksia. Hän johtaa Koneen säätiön tutkimushanketta Antroposeenin lapset sekä Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Fossiili, mikrobi ja sää. Lapsuuden ja ihmistä laajempien lapsuuspolitiikkojen muotoutuminen antroposeenissa ja sen jälkeen (MoreChild).

Akseli Manner on Hampurissa sunnitteluoppinsa saanut helsinkiläinen graafikko ja verkkokehittäjä. Häntä kiinnostaa UI- ja typografiakomponenttien eklektinen yhdistely eri medioiden välillä sekä digitaalisten käyttötottumusten ravistelu. Hänen portfolionsa koostuu nettisivuista, tapahtumailmeistä sekä julisteista.

Varpu Mehto (FT) on tutkija ja käsityön tekijä, jonka työ keskittyy lapsuuteen ja kasvatukseen ihmistä laajemmasta näkökulmasta. Tällä hetkellä hän tutkii monilajista yhteiseloa kaupungeissa, sekä sitä tuottaviin tietämisen käytäntöihin, materiaalisuuksiin ja ajallisuuksiin. Hän on kirjoittanut myös luokkahuoneiden materiaalisuudestä ja käsityön mahdollisuuksista suhteisena, paikantuneena ja kehollisena tietämisen tapana. Varpu työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Minna Saarela on kasvatustieteiden maisteri ja varhaiskasvatuksen opettaja. Hän on kiinnostunut kasvuun, kasvatukseen ja luontokulttuureihin liittyvistä aiheista. Pro gradussaan hän tarkasteli söpöyttä monitieteellisenä ilmiönä. Hän tekee parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkimusta lasten ja kasvien monilajisista suhteista.

Rachel Sinquefield-Kangas on postdoc-tutkija Helsingin yliopiston Children of the Anthropocene-Atmospheres -projektissa. Hänen tutkimuksensa tarkastelee, miten taide, aistilliset menetelmät ja ei-inhimilliset kohtaamiset voisivat auttaa meitä ajattelemaan uudelleen empatiaa ihmisen ulottumattomissa. Ennen Suomeen muuttoaan hän työskenteli Yhdysvalloissa K-12-taideopettajana ja museokasvattajana. Hänellä on kasvatustieteiden tohtorin tutkinto Helsingin yliopistosta. Hän kehittää parhaillaan uutta tutkimusta empatiasta tiedeviestinnässä, erityisesti monilaji- ja kansalaistieteen kontekstissa.

Verneri Valasmo on postdoc-tutkija Antroposeenin lapset -tutkimushankkeessa Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa tarkastelee monilajista yhteiseloa kaupunkiympäristöissä sekä nuorten ja mobiililaitteiden välisiä suhteita. Hän soveltaa monilajisen etnografian menetelmiä sekä toimijaverkkoteoriaa tutkiessaan, miten ihmiset, muut lajit ja teknologiat kietoutuvat yhteen kaupunkien ja kasvatusinstituutioiden arjessa.

Henrika Ylirisku (TaT, taiteen tohtori) on tutkija, taiteilija ja taidepedagogi, joka tarkastelee monilajisia suhteita ja kehittää posthumanistista taidekasvatusta. Tutkimuksessaan hän liikkuu ympäristötaidekasvatuksen, monilajisen tutkimuksen ja feministisen posthumanismin yhtymäkohdissa. Yhdistämällä piirtämistä, paikkasensitiivisyyttä ja spekulatiivisia, liikkeellisiä kokeiluja hän haastaa ihmiserityisyyttä ja avaa mahdollisuuksia oppia yhdessä ihmistä laajemman maailman kanssa. Hän työskentelee taidekasvatuksen yliopistonlehtorina Aalto-yliopistossa ja on osa Antroposeenin lapset -tutkimusryhmää.