Rottia, monenlaista kakkaa ja yhteiskunnallisia pohjavirtoja

Lasten maailman materiaalisuudesta ja monilajisuudesta puhutaan usein yksinkertaistavalla tavalla. Niitä kuvataan usein rajattujen ja selkeiden tapahtumien kautta, esimerkiksi havainnoidaan leikkiä esineiden (kuten lelujen tai maasta kerättyjen kivien) tai muiden eläinten (kuten lemmikkikoiran) kanssa. Lapsuudentutkijat John Horton ja Peter Kraftl väittävät, että tällaisten havaintojen peittoon jää asioita, jotka voivat olla tärkeä osa lasten elämää ja ympäristöä, mutta joita ei ole niin helppo huomata tai erottaa. Tällaisia lapsille arkipäiväisiä lähiön pihojen asioita voivat olla esimerkiksi kuravesi tai kakka. Tai rottalaumat, jotka ovat taitavia välttämään ihmisiä, mutta joiden liikkeistä liikkuu huhuja ja tarinoita. Ulkoilmassa oleskelu, jota lapsille suositellaan, voi toisinaan olla rasittavaa, epäidyllistä, inhottavaa, jopa painajaismaista. Sotkuiseen ja töhriintyneeseen paikkaan voi liittyä ikäviä kokemuksia vaikkapa rasismista ja poliittisista jännitteistä.

Miksi kakka nousee niin innokkaasti ja itsepintaisesti esille aina kun puhumme lasten ja nuorten kanssa heidän ympäristöstään ja sen muunlajisista asukeista? Asialle on varmasti monta selitystä, mutta yksi niistä voi olla se, että nuoret oleskelevat paikoissa, joissa erilaisten eläinten ulosteita yksinkertaisesti on näkösällä. Niihin paikkoihin ja siten myös kakkaan voi liittyä muutakin, joka vaivaa mieltä, ja joka kakan avulla pääsee esille – vaikkapa naurun kohteena.