Ilmapiiri
Ilmapiiri (affective atmosphere) on käsite, jota viime aikoina on käytetty paljon etenkin median tutkimuksen, maantieteen ja antropologian aloilla. Sen avulla on haastettu tieteellisen tutkimuksen pysäytettyä kuvaa ja nostettu etusijalle liikkeen, muutoksen ja tartuntojen kaltaisia ilmiöitä.
Antroposeenin lapset -tutkimushankkeessa ilmapiiri on toiminut käsitteenä, jonka avulla olemme syventyneet tapahtumien yksityiskohtiin, ja toisaalta virittyneet kohtaamiimme tunnetiloihin, niiden rakentumisiin ja muutoksiin. Tänä päivänä puhutaan paljon niin kutsutuista ympäristötunteista, myös lasten ja nuorten yhteydessä (Pihkala, 2022). Ilmapiirin ajatus rikastaa tätä keskustelua, joka usein perustuu nimettyihin, yksilöllisiin tunnekokemuksiin. Ilmapiirin käsitteen avulla voi tavoitella vaikeammin sanallistettavia ja yhteiskunnissa liikkuvia kollektiivisia tunnelmia. Sitä voi käyttää tutkittaessa ihmistä laajemmin suhteissa tapahtuvaa affektin liikettä sekä ristiriitaisia tunteiden sekoituksia, ambivalensseja.
Tutkimuksen lähestymistapana ilmapiiri on haastava, sillä ilmapiirit ovat moniselitteisiä ja ohikiitäviä. Ne ovat paikantuneita mutta myös kauas ulottuvia, digiajassa jopa planeetan ympäri hetkessä kulkeutuvia. Ne lävistävät maantieteellisiä ja ruumiillisia rajoja, ja ovat perusteiltaan ihmistä laajemman maailman ilmiöitä. Toisaalta ne ovat myös konkreettisia poliittisia voimia, jotka liikuttavat maailmanhistoriaa ja talouselämää. Anderson ja Ash (2015) puhuvat ilmapiireistä kaksisuuntaisina voimakenttinä: ilmapiiri muotoilee tapahtumia, ja tapahtumat puolestaan muotoilevat ilmapiiriä.
Kasvatustieteilijöinä ja lapsuuden ja nuoruuden tutkijoina inspiroiduimme erityisesti Kathleen Stewartin (2011) ajatuksesta, jonka mukaan se, miten asioita opitaan ja niihin liittyy merkitystä, liittyy usein niiden laatuihin, rytmeihin, intensiteetteihin, suhteisiin, liikkeisiin.
Stewart puhuu myös ilmapiirillisestä virittymisestä (attunement). Tutkimuksemme eri kentillä työskennellessämme olemme omaksuneet ennen kaikkea monilajisen virittymisen ajatuksen. Esimerkiksi eläintarhassa olemme tutkineet sään, vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen rytmejä ja sitä, miten ne tuovat yhteen tai erottavat eri lajisia eläimiä, mukaan lukien ihmiset.
- Anderson, Ben & Ash, James (2015) , Atmospheric Methods. Teoksessa Philip Vannini (toim.) Non-representational Methodologies: Re-envisioning Research. Routledge, New York.
- Pihkala, Panu (2022), The Process of Eco-anxiety and Ecological Grief: A Narrative Review and a New Proposal. Sustainability 14:24.
- Stewart, Kathleen (2011) , Atmospheric Attunements. Environment and Planning D: Society and Space 29:3.