Huomaaminen ja huomioiminen
Miten ymmärtää, huomata ja havainnoida muita kuin ihmisiä, on loputtoman mielenkiintoinen haaste, joka on myös kestävän tulevaisuuden kannalta elintärkeä. Kysymys myöskin vie syviin etiikkaa ja tietämistä koskeviin pohdintoihin. Voiko toislajisen maailmaan kuuluvaa perimmäinen toiseutta koskaan ylittää?
Monilajisen maailman suhteita leimaa moninaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että puhutaan paljon muustakin kuin vain kahden eri lajisen yksilön (vaikkapa ihmisen ja koiran) välisestä vuorovaikutuksesta. Anna Lowenhaupt Tsing lähestyy monilajisuutta sommitelman käsitteen kautta. Sommitelma on heteregeeninen erilaisten yhteen kerääntyvien tekijöiden kokoelma. Esimerkiksi lapsen leikki päiväkodin hiekkalaatikolla voi olla sommitelma, jossa tulee yhteen erilaisia materiaaleja (hiekkaa, säätä, ilmaa), ruumiita (ihmis- ja bakteeriruumiita), diskursseja (kasvatukselliset diskurssit) sekä paljon muuta.
Monilajisia sommitelmia ja erityisesti muunlajisten olentojen osuutta ja toimijuutta sommitelmissa on vaikea huomata siksi, että olemme omaksuneet ihmiskeskeisen maailmankuvan.
Thom van Dooren kollegoineen (2016) on määritellyt monilajista tutkimusta huomioimisen taidon kehittämisen kautta. Huomioiminen (arts of attentiveness) tarkoittaa sitä, että huomaaminen muuttuu taidoksi sekä huomata että tuottaa havaintoihin mielekkäitä vastauksia. Huomioimisessa on siis kysymys politiikasta ja etiikasta. Samalla kun tulemme tuntemaan toisia olentoja, alamme hahmottaa sitä, miten maailmamme on täynnä moninaisuutta ja erilaisuutta mutta silti perusteiltaan jaettu.
Van Dooren ja kollegat puhuvat intohimoisesta uppoutumisesta viitaten siihen, että tutkijan tulisi olla mukana tutkimuksessaan uteliaana ja itsekin vaikutettuna. Uppoutuminen rikastaa luonnontieteellisen tutkimusperinteen yksisuuntaista suhdetta tietäjä-ihmisen ja muunlajisen tietämisen kohteen välillä. Tätä kautta myös mahdollistuu huolenpidon ja hoivan lisääntyminen. Huomioimiseen uppoutumisessa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan miellyttävästä fiilistelystä. Monilajiset suhteet eivät ole pelkästään mukavia tai elämää vahvistavia.
Jotta tutkija voi uppoutua tutkittavana olevaan monilajiseen suhteisuuteen, hänen on oltava läsnä siinä. Osana, mutta vain osana.
- van Dooren, T., Kirksey, E., & Münster, U. (2016). , Multispecies studies. Cultivating arts of attentiveness. Environmental Humanities, 8(1).
- Tsing, A. L. (2015). , The Mushroom at the end of the world: On the possibility of life in capitalist ruins. Princeton University Press.