Ilmapiirisodankäynti - Staying with the trouble

Muunlajiset eläimet ovat ilmapiirien mestareita. Planeetallamme on miljoonittain ilmapiirejä ja ilmapiireihin perustuvia aisti-, tila-, ja rytmisiä toimintamalleja. Useimpia niistä ihminen aistii vain hyvin rajoitetusti, ja ilman teknisiä apuvälineitä usein ei lainkaan. Itse asiassa toislajisten maailmoja muovaavat ilmapiirit ovat suurelta osin tietämisemme ja kuvittelukykymme tavoittamattomissa.

Ei-inhimillisten olentojen ilmapiirit tuovat meidät haastavien yhteiselon kysymysten pariin. Ilmapiirejä voidaan muokata ja käyttää moniin tarkoituksiin. Eräs esimerkki on “ilmapiirisodankäynti”, jota edustaa vaikkapa tuhohyönteisten torjunta. Tehomaataloudessa käytetään kemiallisia interventioita, jotka muuttavat ilman koostumusta tietyille lajeille epämiellyttäväksi. Näin ihmisen toiminta on tullut aiheuttaneeksi radikaaleja muutoksia sellaisiin elektromagneettisiin, äänellisiin ja kemiallisiin prosesseihin, jotka ovat elintärkeitä ihmistä laajemmille ekosysteemeille (Lorimer ym. 2019.)

Tällainen monilajinen ilmapiirisuunnittelu tuo mieleen Donna Harawayn (2016) kirjan Staying with the trouble, jossa kuvataan monilajisten suhteiden jännitteitä ja ristiriitoja. Kun irtautuu ihmiskeskeisestä hyötyajattelusta, päätyy ongelmiin, joihin ei löydy nopeaa ratkaisua. Samalla kun maatalouden ilmapiirilliset interventiot ovat vähentäneet nälkää ja lapsikuolleisuutta ja sitä kautta kärsimystä, ne ovat merkittävästi osallistuneet antroposeenin synnyttämiseen. Staying with the trouble, vaikeuksien kanssa pysytteleminen, viitoittaa yleispätevien ratkaisujen sijaan paikallisten tilanteiden yksityiskohtaiseen tutkimiseen ja parhaiden mahdollisten käytäntöjen testaamiseen.