Index
air
animal
art
atmosphere
bird
care
climate
companion
death
education
insect
microbes
museum
plant
poo
sound
technology
temporality
theory
toys
urban
zoo
Patch background

Alaston filosofi

Kirjassaan Eläin joka siis olen (suom. 2020) filosofi Jacques Derrida kertoo eräästä aamusta, jolloin hän nousee sängystään alasti ja suuntaa kylpyhuoneeseen. Häntä seuraa kissa – ei mikään symboli tai tarinaeläin, vaan todellinen, elävä kissa. Kissan katse kohtaa hänen katseensa, ja Derrida tajuaa, että hänet nähdään. Hän pysähtyy ja yllättää itsensä tuntemasta häpeää – ei siksi, että hän olisi ihminen alasti, ‘nahkasillaan’, vaan siksi, että hänen alastomuutensa paljastuu eläimen katseessa. Tuo hetki horjuttaa hänen käsitystään ihmisyydestä ja ihmisen erityisasemasta: missä kulkee raja eläimen ja ihmisen välillä, jos eläin kykenee katsomaan häntä takaisin? Derrida ei enää katso kissaa kuten aiemmin. Kissan tuijotus saa hänet havahtumaan omaan haavoittuvuuteensa ja ruumiillisuuteensa – siihen, mitä on olla ihminen, joka tulee nähdyksi muunlajisen olennon silmin.

References
  • Derrida, J. (2020). Eläin joka siis olen (suom. A. Tuomikoski). Tutkijaliitto.,
Info