Ilma jota hengitän
Tutkimuksemme lähtökohtana on kysymys siitä, millaista on kasvaa tämänhetkisessä ilmapiirissä. Ilmapiiri tarkoittaa tilanteissa esiintyviä tunteita ja tunnelmia, mutta se voi tarkoittaa myös ilmakehää, englanniksi atmosphere. ”Ilma jota hengitän” on sekä affektiivisena että materiaalisena ulottuvuutena mukana erityisen selkeästi silloin, kun mietitään ilmastonmuutosta ja sään ääri-ilmiöitä. Tähän tapaan pohtivat myös Blanche Verlie ja Astrida Neimanis artikkelissaan Breathing Climate Crisis, jossa he puhuvat ilmastonmuutoksesta monilajisena hengittämisen kriisinä.
Partioretkellä teemme hengityskokeiluja lasten kanssa. On ihana ja hurjan kylmä kevätilma. Lehdettömät puut ja vihreänä loistavat ikivihreät kuuset ympäröivät meitä, kun istumme metsässä vanhan torpan pihalla.
Ensin kerron lapsille Evan tarinan ilmasta. Taiteilija Eva Bubla on kirjoittanut tieteelliseen tietoon pohjautuvan runollisen kuvauksen ilmasta osaksi taideteostaan Designated Breathing Zone. Ilma on runossa ”minä”. Kuulin runon ensi kertaa tutkijoiden työpajassa, jossa tutkimme mikrobeja hengityksen avulla.
Tiedän, että runo jää suurelta osin arvoitukselliseksi. Se ei haittaa. Luen runon hitaasti, ja syvennymme siihen yhdessä metsän keskellä. Kun runo on luettu, kiinnitämme hengitykseemme enemmän huomiota. Runo on herkistänyt aistimme.
Sitten hengityskokeilu. Silmät kiinni neljään laskien sisään ja ulos. Puhumme siitä, että ilma ei ole vain ilmaa. Todistaakseni sen, pyydän lapsia muodostamaan käsistään kupin ja hengittämään siihen. Kylmässä ilmassa tunnemme voimakkaasti erilaisia hajuja ja lämmön joka nousee omien kehomme syvyyksistä.
Puhun lapsille mikrobeista. Esimerkiksi sieniä on kaikkialla. Yhdessä sadepisarassa voi olla tuhansia tai miljoonia näkymättömiä sieniä tai sienen itiötä. Ilma ei ole vain ilmaa, se on monilajinen materiaalinen seos. Niinpä nytkin, kun hengitämme keuhkot täyteen kylmää kevätilmaa, kehomme täyttyvät muilla eliöillä ja kaikenlaisella aineella.
Miten ilman monilajisuutta voisi huomata? Ilman mukana sieraimiin kantautuva haju kertoo ilmaan sekoittuneista aineista ja muunlajisesta elämästä, pohdiskelemme lasten kanssa. Pyydän lapsia lähtemään liikkeelle metsään etsimään hajuja.
Ja niin he tulevat takaisin hajulöytöjensä kanssa.
”Mä haistoin palanutta halkoa”
”Mä haistoin kuusta”
”Mä haistoin Ainoa”
- Miltä se haisi?
”Se haisi Ainolta ja yhdeltä meidän luokkalaiselta”
”Mä haistoin hevosen kakkaa!”
”Se haisi ihanalta!”
”Tallilta ja hevoselta ja lannalta ja ihanalta!”
Ilma on ihmistä laajempien yhteyksien kontaktialue. Se on täynnä ainetta ja pieniä ruumiita, tunteita, affektiivisia yhteyksiä ja muistoja.
- Bubla, E. (2024). Breathing. Sound installation as part of Designated Breathing Zone.,
- Verlie, B., & Neimanis, A. (2023). Breathing Climate Crises: feminist environmental humanities and more-than-human witnessing. Angelaki, 28(4), 117-131. ,