Vartioivia valkoposkihanhiyksilöitä ja vierailevia ihmisiä

Pesää vartioiva valkoposkihanhi koiras ottaa tehtävänsä hyvin rauhallisesti. Uneen vaipunut vartija seisoo tanakasti yhdellä jalalla, nojaa päätään vasten tyynynä toimivaa selkää. Tekemättä pienintäkään elettä, jonka voisi tulkita kehoitukseksi kiertää kauempaa, se antaa ohittaa itsensä aivan likeltä. Hautova emo makaa hiljaa pesässä ihmisten sille suojaksi rakentaman risuaidan takana.  

Päiväkotiryhmä pysähtyy katselemaan leppoisaa vartijaa. Aikuinen kannustaa lapsia imitoimaan hanhen asentoa ja pian vartijan edessä  huojuu yhdellä jalalla tasapainottelevien lapsien iloinen rivi. Hanhi ei ole tästä moksiskaan vaan jatkaa lepoaan. Tovin tasapainoiltuaan lapsiryhmä jatkaa matkaansa.

Muutaman mutkan takana kävelytien varressa pesäänsä vartioi tehtäväänsä aivan toisella tavalla suhtautuva koiras. Olen vielä kokematon hanhien kohtaamisessa, ja kaula tanassa kiivaasti sähisten lähestyvä hanhikukko saa pulssini nousemaan ja herättää halun sännätä pakoon. Vaikka teoriassa tiedän, miten pesäänsä suojeleva koiras tulisi kohdata, unohtuu kaikki oppimani hanhen lähestyessä.

Onnekseni eläintarhassa työskentelevä hanhiopas on lähettyvillä ja saapuu avukseni. Kolmen eleen yhdistelmällä, määrätietoisella kohti kävelyllä, käden ojennuksella ja hanhelle suunnatulla rauhallisella puheella, opas ohjaa ärhäkän vartijan lempeästi takaisin paikalleen. Hanhella ja oppaalla näyttää olevan hyvä keskinäinen suhde sekä jonkinasteinen yhteisymmärrys siitä, miten sovittaa yhteen elintärkeä pesän vartiointitehtävä ja ihmisten halu käyttää kulkureittiä.