Stereotyyppinen eläinkuvasto

Luokassa valitaan, minkälaisesta eläimestä ja sen päivästä kukin haluaisi piirtää kuvan.

Jään pohtimaan, miksi tuntuu olevan kokoelma tietynlaisia eläinlajeja, joita lapset näyttävät valitsevan. Kirahvi, leijona, kenguru, hevonen, lisko, kilpikonna… Melko kansainvälistä porukkaa. Lapset eivät ole ehkä koskaan edes nähneet näiden lajien edustajia oikeassa elämässä. Miksei kukaan valitse vaikkapa takapihalla asuva rusakkoa tai myyrää?

Voivatko piirroksiin päätyvien eläinten lajit valikoitua tarjolla olevien mallikuvien innoittamina? Luokassahan on useita eläinaiheisia kirjoja (paljon karismaattisia, suuria nisäkkäitä) ja postikortteja, joita voi käyttää piirtäessä malleina. On muovisia eläinleluja, muutama pehmolelukin. Vaikuttaa melko sattumanvaraiselta, millaisia eläinkuvia luokkaan on päätynyt. Lasten käyttämien tablettien kautta aukenee reittejä pitkin nettiä erilaisiin eläinkuvastoihin – tai ainakin hakukoneiden niistä tekemiin nostoihin. Suuri osa tästä eläinkuvastosta on melko stereotyyppistä. Nyt yksi lapsi löytää piirustustutoriaalin kirahvin piirtämistä varten

Ovatkohan jotkut valinneet tietyn eläinlajin siksi, että ovat nähneet siitä kiehtovan luontodokumentin? Vai ovatko he kohdanneet eläimen eläintarhassa? Vai voiko vain olla, että he jostakin syystä tuntevat pitävänsä kyseisestä eläimestä tai kokevat jonkun siihen liitetyn ominaisuuden vetoavana?

Miten nämä stereotyyppiset eläinkuvastot syntyvät? Miten niistä tulee osa jaettua visuaalista kulttuuria? Karkaavatko ne lastenkirjoista, animaatioista, sarjakuvista, lastenohjelmista? Kaikki inhimillistetyt, söpöytetyt, suurisilmäiset hahmot? Oiiii kun ne on niin ihania.